1. Puhuin aamulla puolitoista tuntia ystäväni kanssa puhelimessa. Puhelin oli ihan rasvainen lopetettuani, ja poski hohkasi. Ensi viikolla tapaan saman ystävän kaupungilla ja jutut jatkuu.
2. Tavallaan kiva päivä, mutta tavallaan vähän blaah. Esikoinen tönäisi kuopuksen hissinovea päin juuri kun olin sanonut EI SITTEN TÖNITÄ, ja raivostuin niin kovasti että itsekin säikähdin. Tuli ihan valkoisena polttava kiukkuraivo ja olisin halunnut paiskata kolme-vuotiaan päin portaita. En tietenkään paiskannut, ja hän tuskin edes tajusi miten raivoissani olin, mutta minä ymmärsin taas hyvin ihmisiä jotka alentuvat perheväkivaltaan. Jos minäkin, jolla on asiat lapsuudesta asti suht hanskassa voin kokea noin voimakkaasti, niin miten voi onnistua itsehillintä jos ihminen on vaikka lapsesta asti saanut itsekin kylmää kyytiä ja on asiat muutenkin enemmän tai vähemmän rempallaan.
3. Käytiin lasten kanssa Fallkullan kotieläintilalla, rapsuteltiin onnessamme lampaita. Tuolla Fallkullassa käynti ja lampaiden, lehmien ja possujen paijaaminen on uskonvahvistusta kasvissyönnilleni.
4. Illalla laittaessani kuopuksen potalle tökkäsin sormeni kakkaan, jota yllätyksekseni vaipassa oli. "Hui, kakkaa!" kiljahdin säikähtäneenä etusormi pystyssä ja Nakke nauroi niin kovaa että oli pudota pöntöltä.
5. Leivottiin Naken kanssa kauralastuja. Tai meidän lastuista tulee aina paksuja ja pehmeitä kakkusia, mutta niin vain pellillinen hujahti illan aikana.
6. Lueskelin ammattijärjestöni lehden liitteenä olleita kirjasuosituksia ja olisin halunnut lukea kaikki, vannoin jo että nyt kun lusin kotona niin luen. Vaan ans kattoo nyt... luenko...
7. On ollut koko päivän takaraivossa sellainen olo, että kaikki asiat on kesken, mutta hemmetti, eivät työt kotona tekemällä lopu.
8. Ihana hetki oli päivällä kun Ville haki Nakkea päiväkodista ja kuopus nukkui päikkäreitään, ja minä istuin keittiössä limutölkin ja suklaapatukan kanssa. Pitää taas rueta painostamaam Villeä viemään lapsia puistoon ym.,koska saan noista omista hetkistäni ihan älyttömän paljon.
9. Minulle on kirkastunut, että vaikka pidän työstäni ja teen sitä ihan hyvin, niin sellainen kutsumus-/ intohimotyö se ei minulle ole. En kyllä tiedä tarvitseeko työn ollakaan, jos siitä kuitenkin pitää... Johtajan työ olisi kivaa, rankkaa ja mielenkiintoista, mutta en tiedä kävisikö pidemmän päälle liian rankaksi antaa itsestään joku 95% jatkuvasti sekä työssä että kotona... Varmaan eri tilanne kun lapset ovat vähän isompia.
10. Viime yönä molemmat lapset tulivat viereen, ensin Nakke, sitten viideltä hain itkevän kuopuksenkin. Siirryin kuopuksen kanssa jalkopäähän nukkumaan, mutta sitten Nakkekin havahtui unestaan ja änkäsi unisena ja luottavaisena kainalooni minun ja kuopuksen väliin, ja niin 3/4 perheestä nukkui jalkopäässä pikkuriikkisellä sängynkaistaleella. Siinä nukuttikin aina seitsemään saakka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?