Lenkkeilyä, kotitöitä, herkuttelua, siitä on viime päivät tehty. Olen tehnyt hyviä ruokia, lauantaina sellaista riisi-kana-pekoni -juttua, tänään pasta carbonaraa. Tähän pitäisi varmaan sanoa, että hyvää laihdutusruokaa ja onko se ihmekään kun ei paino tipu ja heh heh heh, mutta en ole nyt sillä tuulella. Sitä paitsi paino tippuu, hitaasti mutta kuitenkin, viime viikolla puoli kiloa.
Nakke itki eilen ensimmäistä kertaa kotona. Kyllähän hän tietenkin itkee esimerkiksi herätessään tai kun tutti tippuu tai mahaa kipristää, mutta se on erilaista itkua, enemmän sellaista hei huomaathan minut autathan minua, ja lakkaa heti kun otetaan syliin/ nostetaan tutti/ saa liiat ilmat vatsasta pihalle. Eilen hän itki selkä kaarella niin että oli tikahtua, yritti syödä, ei pystynyt siinä itkultaan, itki aivan hysteerisesti. Ville keksi että käyn lypsämässä vähän maitoa pulloon ja se onneksi auttoikin, ja saatuaan pullomaidon Nakke malttoi keskittyä imemiseen ja nukahti sitten siihen.
Emme hoitaneet tilannetta kovin tyylikkäästi: minä purskahdin itkuun ja Ville tiuskaisi vauvalle. Jälkeenpäin mietin, että siunattua että meillä on tuo helppo ja rauhallinen lapsi, mutta näinköhän me muunlaisen kanssa osaisimme ollakaan. Että on annettu jaksamisen ja osaamisen mukaan... Saamme olla kiitollisia.
Tänään olemme varmistaneet pienelle enemmän unta. Ensin puolentoista tunnin vaunulenkillä, sitten syömisen jälkeen takapihalla vaunuissa ja nyt taas syömisen jälkeen Villen sylissä. Eilen unet jäivät vähäisiksi, meillä oli vieraita eikä Nakke malttanut nukkua, torkahteli vain sitterissään. Yöllä unta riittikin sitten ennätysmäärä. Väsynyt pieni, ja väsyneen pienen iso poru.
Äsken lakkasin kynnet ja kun lakka kuivuu käyn pyykkituvasta hakemassa pyykit. Sitten ehkä vielä iltalenkille ennen tv- ja pastailtaa. Kivaa alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?