Note to self

Mun vauva sai tänään postista Kela-kortin. Meinasin jo alkaa pillittää silkasta liikutuksesta, kun viime hetkessä sain ajatuksen hännästä kiinni, että mitäs helvettiä tuossa nyt on itkemistä. Enkä sitten itkenyt.

"Että mitäs helvettiä?" tuntuu olevan uusi mottoni, jonka esitän itselleni päivittäin...

Viikon päästä lauantaina, 2.11., juhlimme Nakke-tytön nimiäisiä. Vieraita on kutsuttu parisenkymmentä ja sekalainen seurakunta koostuu lähisuvusta ja ystävistä. Tällä hetkellä tulossa on, jos nyt oikein laskin, 18. Ja sitten Ville ja minä eli 20 henkeä. Eli ahdasta tulee ja olen vähän hermoillutkin asian tiimoilta, mutta toisaalta, kullä kai ihmiset järjestävät yksiöissäkin isojakin bileitä? Sopu sijaa antaa jne, eikähän tämä meidän koti mikään pikkuinen ole, kun ylöskin voi mennä. 

Tarjoilujen kanssa on ollut vähän säätämistä mutta nyt näyttää niidenkin osalta selvältä. Ystävämme lupasi jo kesällä tehdä voileipäkakut, ja me jauhopeukalottomat tietenkin iskimme kiinni tarjoukseen kuin siat limppuun. Noh, viikko sitten tajusin, että emmehän saa kakkutarpeita vietyä hänelle ilman autoa ja ennen kaikkea tuotua valmiita kakkuja ehjinä takaisin. (Autossa ei ole muuta vikaa kuin talvirenkaattomuus ja se asia korjautuu viikon päästä.) 

Ystävämme sitten ideoi täytetyt kolmioleivät kolmella eri täytteellä, ja se kuulostaa siltä että onnistuu minultakin. Lisäksi äiti lupasi tuoda karjalanpiirakoita munavoineen sekä yhden voileipäkakun. Suolainen tarjoilu on siis: kolmioleivät (luultavasti kala- ja kasvistäytteellä), riisipiirakat ja lihavoileipäkakku. Makeaan osastoon kuuluu täytekakku (äiti tuo), herrasväen pikkuleivät (mummo tuo) ja hmm. Ainakin karkkia, pähkinöitä ja keksejä pikkunaposteluna, ja sitten leivon itse jotain, ehkä mokkapaloja. Ystävämme tuo "jotain makeaa" kuultuaan, että pöydässämme on sellaiselle tilaa. Sitten juomana kahvi, tee ja mehu.

Kyllä noilla eväillä yhtä nolla-vuotiasta juhlitaan, eikö?

Ohjelmana ei ole muuta kuin nimen julkistaminen ja syöminen. Kerromme nimen nimi kerrallaan heti alussa ja samalla jotain ajatuksiamme siitä, miksi juuri tuo nimi on meistä kaunis valinta tyttärellemme. Sitten ei kun syömään ja seurustelemaan. 

Tekipä hyvää kirjoittaa tämä ylös. Jotenkin koko juhlista on ollut mielessäni vähän sekava kuva, mutta nyt kaikki näyttääkin selvältä kuin pässinliha. Täällä blogissa Nakke tulee jatkossakin pysymään Nakkena mutta muuten on ihanaa, kun ei enää tarvitse varoa lipsauttavansa nimeä.