Kotihiiren hullunmyllyssä

Niin kuin olen täälläkin kertonut, olen sellainen että tykkään siitä, että on aina joku projekti meneillään, mielellään parikin. Vähän vipinää, vähän haastetta. Olen parhaimmillani pienessä kiireessä monta rautaa tulessa - tänäänkin ennen neuvolaan lähtöä sain vajaassa tunnissa: syötyä aamupalan, syötettyä vauvan, laitettua pyykit narulta kaappiin, pakattua laukun, meikattua, pedattua sängyn, puettua vauvan, surffattua netissä ja järjesteltyä olohuoneen. Tykkään sellaisesta konkreettisesta tekemisestä ja usein saan itseni draiviin, jossa toimin kuin kone. Tiedän aina jotain hommaa tehdessäni mitä teen seuraavaksi ja se on myös nopeuteni salaisuus, kun aikaa ei jää miettimiseen. 

Usein kun on kiirettä saatan haaveilla tyhjästä päivästä ilman mitään ohjelmaa. Että kun saisi vain olla! Todellisuudessa se ajaa minut niin pitkästyneeksi että tulen melkein hulluksi, kuten loppuraskaudessakin sain kokea. Tunnen myös usein vihaisia ja kateellisia ajatuksia armasta miestäni kohtaan: hän on niin eri puusta, osaa vain olla eikä ahdistu jos ei ole monta asiaa vireillä, tai välttämättä yhtäkään. Minusta on ihan sairaan ärsyttävää, miten välillä kotona on kaaos, ruoka-aika lähestyy, kaupassa pitäisi käydä ja sinne ja tänne soittaa ja toinen vain istuu tyynenä kuin tatti - sairaan ärsyttävää ja niin kadehdittavaa. Todellisuudessahan meillä ei kyllä edes ole ikinä kaaosta, koska en vain kestä sitä. Mietin ja suunnittelen jatkuvasti mitä teen ja milloin, järjestän arkiset päiväni mielessäni siinä missä kodinkin, ja välillä tuntuu että ehkä näistä aivoista olisi kapasiteettia muuhunkin... Mutta mihin koira karvoistaan pääsisi, ja sitä paitsi luulen että on hyvä että olemme tässä niin erilaisia. Minä voisin väsyttää itseni näännyksiin touhuamisellani (ihan totta, olen joskus siivonnut niin intensiteetillä etten muistanut syödä, juoda enkä käydä vessassa  s e i t s e m ä ä n  tuntiin) ellei olisi Villeä pistämässä asioita mittasuhteisiin, ja Ville taas voisi tuhlata kokonaisen päivän tv:n tai netin parissa ellei olisi minua potkimassa persuksiin.

Nyt kun olen niin paljon kotona niin projektinikin liittyvät tänne ja ovat erilaisia arkisia siivous- ja sisustuspuuhia. Eilen tuunasin olohuoneen seinällä olleiden taulujen kehykset, jotka olivat aiemmin tavalliset tylsät Ikea-kehykset ja tekivät koko huoneen sen näköiseksi kuin se olisi kasattu eurolla Ikean laatikosta. En ole vieläkään tyytyväinen, mutta tyytyväisempi. Toissapäivänä siivosin vaatekomeromme. Lajittelin vaatteet neljään kasaan, nyt käytettävät, sitten kun laihdun ja imetän, sitten kun laihdun ja en imetä sekä kesävaatteet. Viikasin pinot suoriksi ja tein koko kopperosta niin järjestelmällisen ja siistin että käyn välillä arjen kaatuesssa niskaan vain työntämässä pääni ovesta kuin pussiin hengittelevä paniikkihäiriöinen... Aah nuuh, pää täyteen siistejä komeroita ja säntillisyyttä ja jo helpottaa! 

Yhtenä päivänä siivosin alakerran varaston, se on nyt niin siisti kuin sellainen parin neliön romua täynnä oleva tila nyt ylipäänsä voi olla. Seuraavia hommia on vielä mm.

- keksiä olohuoneeseen jotain fiksua

- Järjestellä astiakaapit. Kattilakaapin jo järjestin, mutta muut. Pitää myös katsoa jo valmiiksi nimiäisiä varten kupit ja kipot.

- Siivouskomeron järjestely.

- Vessojen kaappien siivous. Seinät pesin ja kuivasin jo yksi päivä, nyt on hetken ah niin roiskeetonta.

- Päiväpeiton ja tyynyjen pesu

- Nakke-tytön vaatteiden fiksumpi järjestys

Sitten on tietenkin jo aiemmin kertomani eukko kuntoon - projekti, jota tämä kodinpuunaus oikeastaan tukee. Kun on näin paljon kotona tulee helposti syötyä ajankuluksi, mikä ei tietysti laihtumisen kannalta ole kovin järkevää... Illaksi taidan kuitenkin ostaa irtokarkkia, himoitsin niitä jo eilen. Karkkikauppaan on neljä kilometriä eli jokusen kalorin saa jo talsiessa pudotettua, ja liiasta skarppaamisesta ja kalorihöpötyksestä tulee muutenkin vain pää kipeäksi. Illalla siis ohjelmassa naistenlehtiä ja irtokarkkia mutta sitä ennen mylly pyörii ja eukko touhuu. Kivaa päivää!