Ulkona (no ei kun sisällä, heh he) satelee hiljakseen isoja lumihiutaleita. Kaupunki peittyy lumeen ja taivas on tummaa samettia, kaunista. Tuota näkyä sain äsken ihailla kun kurvasimme bussilla Naken kanssa siskoni luota kotiin. Meni vähän myöhään ja mua ihan säälittää Nakke, jonka nukkumaanmenoaika ohittui mun kyläluutailun takia kolmella tunnilla, mutta eipä hän ollut moksiskaan. On nyt tuolla Villen kainalossa tuhisemassa kun en vaan raaskinut dumpata toista omaan sänkyynsä tämän pitkän illan päälle.
Mun äitiyteni kulmakivet: höperyys, hellämielisyys ja, aina vain, lyhyet hermot. Harvemmin ulospäin mutta kyllä päänsisäisesti kiehuu useita kertoja päivässä...
Siskoni luona tehtiin enollemme 50-vuotis synttäreille onnittelukortti. Oli kyllä kivaa askarrella ja nauru raikasi, kun koottiin siihen kaikkia hauskoja muistoja lapsuudesta ja kirjoitettiin, tai ainakin yritettiin kirjoittaa, ne hauskasti ja vähän sarkastisesti. (Tyyliin kiitos lukuisista mönkijäajeluista, erityisesti siitä kun kaaduimme ojaan. :-D)
Päivällä siivosin ja tarvoin vauvan kanssa halki tuulen ja jään kauppaan. Päivä on mennyt kamalan nopeasti, tuntuu etten ole oikein vauvankaan kanssa ehtinyt olla. Minä höperö, höperö äiti - koko päivähän me...
Nyt unta, höperö mama, unta... Huomenna saan ystäväni ja Naken kummitädin meille kylään!
Ihanaa, ihanaa, ihanaa kun kirjoitat niin usein <3
VastaaPoistaPAHA tuo mönkijäajelu-teksti!! Uskon että varmasti tulee naurattaa kortin saajaa ;D
Et musta kuulosta kyllä höperöltä, vaan perfect mama:lta :)
-Zazu
Oi no kivaa että tyttö tykkää! ;) On kyllä kiva päivittää tiheemmin blogia, jää tällainen muisto näistä kotipäivistä.
PoistaOon mä vähän höperö... Mutta pakko ajatella, että oon mä kyllä paras mahdollinen äiti Nakelleni :)