Alavireinen mieli, olen purskahdellut itkuun ilman syytä; kaikista maailman syistä. Tuntuu välillä että pakahdun näihin tunteisiini, vaikka samalla mitään varsinaisesti ei tapahdu, sairastan korvatulehdusta, leivon kasvispizzaa, otan vauvan bussissa syliin ja katson, miten nuori parrakas mies hymyilee tälle. Vaihdan taulujen paikkoja ja siivoan laatikot, melkein itken, taas, kun mietin että joskus me varmaan muutetaan täältä. Nukutan vauvan ja lasken rahojani ja päiviä, vaikka kuu ei ole vielä edes alkanut. Tiputan tippoja vihlovaan korvaan tip tip tip ja haen vielä yhden palan pizzaa, halaan töistä tulijaa ja pujotan kädet farkuntaskuihin.
Paikallislehden ostetaan-palstalla on ilmoitus: Ostetaan suden näköinen koira, maksetaan sata euroa. Ei voi olla nauramatta, tämä elämä on aivan kumma paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?