Viikonloppu maalla

Perjantaina lähdimme Villen aamuvuoron jälkeen ajelemaan kotikonnuille. Ville ajoi koko matkan, kolme ja puoli sataa kilometriä, ja vauva nukkui melkein koko matkan. Minä istuin jalat mutkalla takapenkillä ja luin siihen kun valoa riitti, ja katsoin sitten ikkunasta ja annoin maiseman ja ajatusten valua ohi. Kuu oli kirkas ja lämpimän oranssi ja maisema niin upea etten saanut siitä kyllikseni, ja Ville kommentoi kommentointiani kuivakkaan tapaansa että "Onhan se upee maisema, kyl-lä, mutta sulla on kyllä nyt jotain hormonijuttuja. Tuo hehkutus menee jo ihan yli." :-D

Perillä: Saunoimme, juhlimme enoni viiskymppisiä, olimme hurjan ylpeitä hienosta tyttärestämme, söimme hyvin, olimme 20 pakkasasteen takia koko ajan sisällä. Minä ihastelin ihanaa kummipoikaani ja olisin kontannut hänen kehotuksestaan vaikka kuuhun, mutta riitti että mattoa ympäri. Hän halusi minut minut minut leikkikaverikseen ja olen sanonut ennenkin mutta tämä meidän hyvä kummi-kummilapsi-suhteemme on kyllä minulle niin suuri ilo että sydäntä lämmittää. Ihana lapsi, on etuoikeus saada olla osana hänen elämäänsä, hänen aikuinen kaverinsa.

Sunnuntaina tapasin helmikuussa naimisiin menevää ystävääni, jonka kaaso olen. Toinenkin kaaso oli paikalla, samoin sulhanen, juhlapaikan vuokraajat, bestmanit, morsiamen äiti ja hänen miehensä. Käytiin läpi käytännön asioita ja minun kaason tehtäviin kohdistuva jännitykseni muuttui epämääräisestä sellaiseksi mukavaksi odotuksen kihelmöinniksi, ja sitten käytiin myös muuten kuulumiset läpi. Ja halattiin lämpimästi, ihmeteltiin miten seuraavan kerran nähdään vasta häiden aattona!

Olen väsynyt ja onnellinen; väsynyt vaikka Ville ajoi taas koko matkan, onnellinen vaikkei mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Laitoin Naken unille jo seitsemältä että pääsen syömään pizzaa jota Ville kävi ostarilta hakemassa, ja nyt kippasin keksipurkinkin mahaan, ja huomenna palaan vähän fiksumpiin ruokajuttuihin, kyllä kyllä, palaan arkeen jota taas jaksaa kun on niin kiva viikonloppu takana.