Malttamaton

En ajattele juurikaan muuta kuin lähestyvää synnytystä. Googlailen keskustelupalstoja aiheilla "merkit ennen synnytystä" ja toivon joka aamu, että tänään. Nettikeskustelujen mukaan useilla äideillä paranee uni muutamaa yötä ennen synnytystä ja niin on käynyt minullekin! Voi ehkä johtua myös siitä, että on viileämpää nukkua, mutta toivotaan nyt että olisi lähestyvä synnytys. Viime yönäkin nukuin jopa neljän tunnin unipätkiä ennen vessakeikkaa, kun tähän asti on pitänyt herätä parin tunnin välein, viisikin kertaa yössä. 

 

 

Vauva on niin alhaalla että yritin aamulla saada viisi minuuttia sukat jalkaan ennen kuin onnistuin. Siitä olisi saanut hyvän videon. Nivusia vihloo ja kaiken kaikkiaan tunnen miten olen täynnä vauvaa. Omaa ihanaa pientä vauvaa jonka haluan jo ulos. Vauvallakin on jo ahdasta, se ei mahdu kunnolla potkimaan mutta ojentelee teräviä kantapäitään tai välillä koko selkäänsä mahan läpi.

Emme ole hulluja vappufaneja vaan pallot ovat kissoja varten. 

Toimii! Tuon nuken ostin vauvalle unikaveriksi.

Isä oli meillä pari päivää. Söimme hyvin ja sitten isä viilettikin omissa menoissaan, mitä nyt kotimme laittamiselta ehti. Nyt on peili seinällä, lamput katossa ja akkuporakone laulanut, siis. Pyykinpesukoneenkin asensi hän.

Käytiin isän kanssa kävelyllä ja maisemat olivat aika hulppeat:

Tuollaista on vajaan parin kilometrin päässä meiltä. Ah!

Eilen lojuttiin Villen kanssa sohvalla, katsottiin Netflixistä Orange is the new black - sarjaa, syötiin tortilloja ja otettiin ihanan rennosti. Suosittelen tuota sarjaa! Se on tositapahtumiin perustuva kuvaus naisvankilasta. Ei yhtään sellainen mässäilevä ja väkivaltainen niin kuin vankilasarjat usein vaan hyvää draamaa tavallisista ihmisistä, jotka ovat tehneet huonoja valintoja. Siinä katsellessamme Kirppu vähän söpöili: