Raskausviikko 37+0. Vauva, synny jo! Oltiin äsken neuvolassa ja hetki on kuulemma lähellä. Tuntuu hullulta, tässä sitä olen ja elän normaalia, pientä elämääni ja tunnin tai viikon tai kuukauden sisällä tulen kokemaan elämäni suurimman kivun ja mullistuksen, ja kukaan ei tiedä milloin tämä tapahtuu.
Vauva on kuulemma hyvin laskeutunut eikä pääkään mahdu heilumaan eli hyvin asemissa on hän. Minä olen saanut painoa 18 kiloa, mikä tuntuu nyt melko yhdentekevältä. Sanoin terveydenhoitajallekin, etten jaksa hirveästi enää välittää ja hän vain naureskeli ja kysyi mitä oikein vedän, ja sanoin että pullaa, ja Villekin vähän hörähti. Terveydenhoitaja sanoi, että kohtahan vauva syntyy ja painon nouseminen loppuu, enkä näytä miltään jättiläiseltä, mutta sitten hän ilmeisesti muisti asemansa terveydenhuoltoalan edustajana ja piti pienen vakavamielisen puhuttelun terveellisistä ruokatottumuksista.
Minä toivon, etten olisi raskauden alussakaan stressannut painonnousua. Tämä maha on niin kaunis ja on ihanaa kerrankin olla tyytyväinen itseensä ja kroppaansa. On ihanaa herkutella kaloreista piittaamatta ja on ihanaa, miten kannan sisälläni uutta elämää pyöreänä ja muhkenana kuin mikäkin äiti maan symboli.
Vauva nukkui sydänääniä kuunnellessa mutta heräsi sitten, syke nousi villiksi ja terkkari naureskeli, miten onkin vilkas vauva. Sitä se kyllä aina on, Ville sanoi, ja niin onkin. Aina saamme ihmettelyä, miten vilkas/reipas vauva, aina joku jumppa menossa. Hauskaa nähdä, millainen pieni sieltä sitten tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?