perjantai 16. elokuuta 2013

Hellan ja tiskikoneen välissä

Hyvät unet takana, ihanaa. Tulevassa vauva-arjessa olen eniten jännittänyt sitä, millainen nukkuja meidän vauva tulee olemaan... Varmaan yleinen mietintä tulevilla vanhemmilla? Onneksi meitä vanhempia on kaksi, voidaan varmistaa että molemmat saa ainakin joskus nukkua hyvin.

Tänään aamuhommien jälkeen käppäilin kauppaan. Supisti koko matkan, oli kuuma ja huono olo. Kaupassa supistukset vähän hellitti ja silloin  vauva alkoi potkia terävillä kantapäillään niin että maha kupruili enkä voinut olla älähtämättä. Tuli hetkellisesti sellainen olo että helvetti soikoon, kyllä tätä kehoa piinataan! Sitten alkoi hymyilyttää, kun toinen niin nohevana monotti. Hyvähän se on, että liikkuu. Pieni, terävä vauvani.

Kotona odottelin tiskokonetta. Saatiin vanhemmiltani mojova rahasumma tiskokonerahaksi tupaantuliaslahjana uuteen kotiin (kiitos, kiitos, kiitos!), löydettiin hyvän oloinen peli ilmaisilla kotiinkuljetuksilla ja tänään kone sitten luoksemme saapui. Tuossa se nyt keskellä lattiaa napottaa, Ville vielä lähtiessään sanoi, etten saa yrittää nostaa sitä. Kuulemma minulla on välillä taipumus vähän yliarvioida voimani ja jaksamiseni... Olen saanut tämän raskauden aikana eri ihmisiltä vaikka mitä typeriä neuvoja, miten en saa siinä ja tuossa tilanteessa nostella/ rehkiä/ rasittaa itseäni, ja vaikka mietinkin aina pitääkö neuvoja minua holtittomana idioottina joka tuosta noin vain vaarantaa lapsensa, olen kuitenkin tyytyväinen että vaikutan ennemmin turhan reippaalta kuin raskauttaan verukkeena käyttävältä laiskimukselta.

Äsken sain jonkun keittiökärpäsen pureman ja kokkasin kinkkupastaa sekä leivoin pannaria ja kinkku-fetajuusto - sarvia eilisellä ohjeella. Pannarin ohje on täältä ja se on siitä harvinainen resepti, että Villekin aina kehuu kun teen sitä ja saattaa ottaa jopa toisenkin palan. Pastaan laitoin pekonia, kinkkusuikaleita, purjoa, viherpippurikoskenlaskijaa, ruokakermaa ja tietysti pastaa. Ja nyt tuli himo tässä luetteloinnissa joten ei kun pannaria ja sarvea napaan moi.

11 kommenttia:

  1. Vau tiskikone. Siellä ollaan kunnolla aikuisia nyt. Onko teidän keittiössä sille joku hyvä paikka? Varmaan on, miksikäs te sen muuten olisitte ostaneet. Hih, tekikö edes vähän mieli alkaa riehua sitä konetta paikoilleen?
    Itse olen yhä yllättynyt, kun kerran tiputin jääkaapin taa jotain Vallilan osoitteessa ja itsekseni siirsin sen. Kaikkeen sitä pystyy..

    Ihana sää ulkona, mutta mulla ei ole ääntä eikä muutenkaan ole hehkeä olo, että jaksaisin missään riehua. Ostin ekaa kertaa vuosiin (tai kymmeneen vuoteen) marenkeja ja niillä aion kohta herkutella. Pitäis olla hyviä, niissä on lyhyt päiväys ja niitä tulee säilyttää jääkaapissa.
    Kävin myös kämppiksen kanssa ulkona syömässä, enpä muistakaan, montako viikkoa on viimeisestä liha-annoksesta.. Eikun söinhän mä viime viikon reissussa kana cesar -salaatin, kun kerrankin oli tarjolla.

    Hyvää viikonloppua sinne!


    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on siinä sellainen syvennys sille. On kyllä aikuista!! :)

      Kyllä itseasiassa riehuin sitä vähän toiseen kohtaan :D Se oli yllättävän kevyt, hyvin sain työnnettyä. Välillä kyllä oikein yllättyy omia voimia. Mä vaihoin joskus Majurintiellä huoneen järjestyksen ite, hirvee puskeminen :D

      Voi että, pikaista paranemista!!

      Kivaa tuollainen kasvisruokapainotteisuus, pyrin itekin siihen. Mitä ei tosin noiden kokkailujen perusteella uskois :D Mutta haluaisin niin, että liha olis ns. parempi herkku esim. kerran viikossa ja muuten kasviksia. Kasvisruoatkin on tosi hyviä, esim. keitot ja pasta. Tarviiko sitä jauhelihaa aina, oon kysyny iteltäni tänä kesänä usein.

      Poista
  2. Onnea uudelle perheenjäsenelle, tiskikoneelle siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hän tuossa vielä odottaa putkimiehen kosketusta ;)

      Poista
  3. Ja voi juukeli, mie hävisin kilapilun kääpiön syntymähetkestä. Joko saa ostaa seuraavan arvan? ;-D (Sorry, kyllä hän sieltä saapuu.)

    VastaaPoista
  4. Ei kun lisäarvauksia kehiin vaan! Mä jättäydyn pelistä... ;)

    VastaaPoista
  5. Ei saa enää lisäarvailla, mä taisin veikata myöhäsintä syntymäpäivää 18.8, joten voitan automaattisesti vaikka syntymä venyis viel parikin viikkoa ;). Musta ois ollu törkeetä, jos lähipiirini ois olettanut mun viimisilläni raskaana ollessani esim. nostelevan jotain painavaa, tottakai muitten kuuluu ne nostaa puolestani, olinhan sentään raskaana!
    -Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulepas, Miia!
      Minä veikkasin 24.8. joten tuo sinun teoriasi on invalidi. Että enpäs lähtisi noin reteästi voittoa vielä juhlimaan! :)

      -Ville

      Poista
  6. Siinä Villen napakka vastaus! :D

    Joo siis ois mustakin aika epäkohteliasta, jos mut laitettaisiin kantamaan jotkut painavat jutut, jos mukana on ei paksuna oleviakin. :D Ajatuskin naurattaa :D

    Mutta tarkoitin neuvoilla sellaista, jossa kyseinen neuvoja ei edes ollu mun seurassa mutta katsoi silti asiakseen KOMENNELLA mitä saan ja en saa tehdä. Esim. muuttoon liittyen sain kamalasti neuvoja, vaikka voin silloin tosi hyvin ja jaksoin melkein entiseen malliin. En myöskään voi sietää jos joku ALKAA MULLE tyyliin et sitten nostele ja oot sitten varovainen jne, nousee heti karvat pystyyn ja tekis mieli uhallakin :D

    VastaaPoista
  7. Ville! :D Mä olin ihan varma et mun "jogurttipurkinpäiväys"-ennustus vie voiton! Nyt Reetta sulla on pari päivää aikaa pinnistää vauva maailmaan, että mä voitan :D

    No ei vaan, vauva tule sitten kun katsot ajan sopivaksi (toivattavasti olet tällä hetkellä synnyttämässä) ;)

    Niin, totta joo, että etköhän sä omat rajasi tiedä, ihan ilman kertomistamistakin, että mitä saa ja mitä ei sais tehdä.

    Sillon muuten kun mä kävin reilu kolme vuotta sitten la iltana lenkillä Iso A:n kanssa, niin tuntu että jalkoja ei jaksa yksinkertasesti nostella, raahauduin tonne juottorantaan ja takasin ja se oli maks. matka, sit su alko synnytys, että jos jalat rupee lenkillä tuntuu erit. painavilta, se voi olla merkki!

    -Miia

    VastaaPoista
  8. Voi se vielä viedä voiton, jos tänään - keskiviikkona tapahtuu! Tai keskiviikko taitaa olla teillä kummallakin yhtä lähellä.

    Eipä tuota vauvelia oikein voi hoputtaa... :) Oon kyllä yrittäny vaikka mitä :D Nyt taidan vaan levätä ja yrittää rauhottua ;)

    Niin, normaaliraskaudessahan ei juuri mikään oo kiellettyä, jos vaan omat voimat riittää. Ja kun järjellä miettiin niin miksi olisikaan: eihän entisaikaankaan mammojen ollu mahdollista jättää fyysisiä hommiaan, vaikka lapsia alkoivatkin odottaa.

    Jalat, tuntukaa painavilta!! :D Tosi kivaa kuulla kaikkia merkkejä, miten muilla on synnytykset alkaneet. Toiveikkaana sitten kuulostelen niitä merkkejä iteltäni ;) Nyt on vaan tää nivussärky mutta muuten kepeä askel.

    VastaaPoista

Mitäs mietit?