Jees jees

Kiva päivä, hyvä päivä. Tuntuu että sinetöin sen jo heti herättyäni pitkästä aikaa vähän laittautumalla. Ei college-housuja ja yhtä ja samaa äitiyspaitaa tällä kertaa, vaan mustat leggingsit, pitkä toppi ja siihen päälle sellainen lyhyt hörsyläpaita, vaatteet joita käytin jo ennen kuin olin paksuna. Kaulakoru ja kivasti asettuva meikki ja hiukset. Ballerinat ilman sukkia ja loppukesän aurinko ja lämpö niskassa vaappuessani kauppaan.

Puhuttiin samalla maraton-puhelu ystäväni kanssa. Hän on niin kaunis ja elegantti että voisin vain kuunnella häntä maailman tappiin; tuntuu että mitä tahansa hän sanoo on mielenkiintoista, koska ääni on niin miellyttävä. Sellainen radioääni, niin kuin sanotaan. 

Meni muuten melkein kaksi tuntia tuohon n. neljään kilometriin, mutta jaksoinpa käydä. Nivunenkaan ei äitynyt ihan mahdottomaksi, kun rauhassa kävelin.

Ennen kauppaa innostuin muuten taas leipomaan. Toissapäivänähän tein sämpylää, eilen pullaa ja nyt tänään taas sämpylöitä. Laitoin taikinaan porkkanaa ja tuli hyvee. Huomenna teen taas pullaa, kokeilen sellaista vaniljajuttua sinne sisään.

Villen tultua töistä kinusin häntä Seurasaareen, elokuviin, keilaamaan, ihan minne vain poistamaan mökkihöperöyttä. Ville ei oikein lämmennyt ja lopulta heitin "No mennään Lidliin palauttaa pulloja", ja kun Ville puuskahti "no joo" ei riemullani ollut rajaa. :-D Ja sittenkös vasta olikin ilo ylimmillään kun käytiin myös K-raudassa... 

Sanoin ajellessamme, että joskus vielä varmasti kaipaan näitä tylsiä päiviä, toivon että kun edes yksi päivä olisi tällainen, mutta ei se nyt lohduta. Ymmärrän myös erittäin hyvin pienten lasten vanhempia, jotka lähtevät ihan innoissaan vaikka ruokakauppaan. Heillä se ehkä liittyy myös haluun päästä eroon ipanastaan hetkeksi, mutta voi että maisemanvaihdos kotinurkistakin tekee hyvää.

Nyt astianpesukone pyörii, mukissa on herkkukahvia ja pöydällä palaa ystävältäni häälahjaksi saadut toffeen tuoksuiset kynttilät. Leikkasin kukille uuden imupinnan, ne ovat olleet jo puolitoista viikkoa hyvinä. Tämä kaunis, pieni elämä... 

Sanoin Lidl-reissullamme myös, miten olisinpa tiennyt Varkaudessa köyhinä opiskelijoina asuessamme ja rahahuolia itkiessäni, miten hyväksi elämä vielä tulee. Vaikka, lisäsin, olisikohan silloinen wannabe-anarkisti minäni osannut ajatella tätä hyvänä elämänä... Tätä tylsää arkea. Tylsää ja sovinnaista ja miten kaikki rullaa. Ah!